Valokuvaamisen kehityksen kaari

Viime päivinä olen miettinyt paljon valokuvaamistani. Mistä olen sen aloittanut ja millainen kaari sillä on tähän päivään, kuinka paljon olen siinä kehittynyt/edistynyt. Mitä kuvankäsittely ohjelmia olen käyttänyt ja millä tavalla sekä missä muodossa olleita kuvia olenkaan käsitellyt.

Tässä bloggauksessa ajattelin käydä hieman läpi historiaani kuvaamisen suhteen mutta tarkemman kaaren kirjoitan erilliselle sivulle.

Valokuvaamisen kehityskaari alkoi minulla eräänä jouluna kun sain ensimmäisen filmikamerani ollessani 7-vuotias. Muistan miten tuolloin vielä joutui itse liikkumaan jotta kuvan sai otettua omasta mielestä riittävän läheltä sekä salama joka välkkyi joka kuvassa, eihän tuolloin mitään zoomia ollut. Muistan kuinka kuvasin navetalla lehmiä ollessani kesätyttönä.

Myöhemmin yläasteella sain vedenkestävän digikameran jolloin valokuvaamiseni kasvoi räjähdysmäisesti sillä filmirulla ei enää rajoittanut kuvien määrää siihen muutamaan kymmeneen vaan nyt saatoin ottaa jo useampia satoja kuvia.

Ruotsi, Kolmården

Aina kun lähdin jonnekin pidemmlle reissulle löytyi kamera matkatavaroitteni joukosta. Kuvasin
paljon eläimiä sekä luontoa. Myös omakuvia (selfieitä) tuli harrastettua erittäin paljon mm. IRC ja Kuvake.net -sivustoille joista myöhemmin siirryttiin Facebookiin.

Yläasteella sain myös ensimmäisen kamerakännykkäni, joten periaatteessa kamera oli aina mukanani tuosta päivästä lähtien. Saatoin siis ottaa kuvia aina kun vastaan tuli asioita jotka herättivät minussa halun ottaa kuvia. Puhelimien kehittyessä kamera ominaisuudet tietenkin aina paranivat puhelin toisensa jälkeen.

2015 liityin Instagramiin mihin olenkin pääsääntöisesti pelkkiä puhelimella otettuja kuvia lisännyt. Kuvauksen kohteita on ollut monia; minä itse, lemmikit, luonto, esineet, asiat, ötökät, eläimet ja milloin mitäkin.

Koulussa keväällä kolme viikkoa kestäneen valokuvausta ja kuvienkäsittelyä koskevana ajanjaksona opin jälleen uusia asioita valokuvaamisen sekä kuvienkäsittelyn saralla joka toi lisäpotkua innostukseeni kuvata. Opin myös koulussa tägäyksen tärkeyden ja itse olen saanut huomata myös otsikoinnin tärkeyden.

Tänä kesänä sain vihdoin ostettua järjestelmäkameran mistä ehdin haaveilla useamman vuoden. Sillä olen ehtinyt kuvailla mm. Korkeasaaressa sekä Tall Ship Race 2017 -tapahtuman purjelaivoja lähietäisyydeltä vesillä. Tietenkin myös muitankin kuvatuksia on tullut otettua mm. lemmikeistä.

Kesälomalla vai sairaslomalla?

Kesäloma tarkoittaa monille festareilla kiertelemistä. Itselläni tuo alkoi sairaslomalla nimittäin jalkaani jo keväällä vaivannut plantaarifaskiitti iski jälleen Tokmannilla työskennellessäni josta saikulle jäätyäni ajauduin kesäloman viettoon.

Jalkaani ehdin näyttämään varmaan neljään kertaan terveyskeskuksessa ja kolmella eri lääkärillä joilla jokaisella tuntui olevan erilaiset mielipiteet vaivaani. Lepo sekä venyttely vaikutti olevan jokaisen lääkärin mielestä sopiva keino saada jalka kuntoon.

Koko kesän koitinkin venyttää jalkaa, lepuutin sitä, vaan eipä tämä selvästikään auttanut kun nyt on jälleen lääkärille vastaanotto. (Pakko tuo alkaa olla kuvata!)

Kesälomani ei kuitenkaan ollut pilalla vaikka kantapääni aina välillä muistutti tästä ikävästä vaivasta mikä kaiketi jonkin sortin tulehdustila on, sillä järjestelmäkamerallani kuvaileminen vei välillä ajatukseni muualle.

Lomani aikana ehdin viettää hyvin aikaa perheeni, poikaystäväni sekä kavereideni kanssa. Millon kierrettiin kirpputoreja, keitettiin pannukahveja, pelattiin korttia, käytiin lenkillä tai risteilemässä, luettiin kirjaa, katseltiin leffoja ja sarjoja sekä reissattiin pitkin Suomea. Tuli sitä pitkästä aikaa käytyä uimassakin, muista milloin viimeksi sitä olisi tullut pulahdettua.

Kesälomareissu Korkeasaareen

                                                                                                                                

Kesälomalla sain rahat kasaan ensimmäiseen järjestelmäkameraani ja mikäs sen parempi olisikaan kuin lähteä koulussa opeteltuja kameran käyttöön liittyviä asioita hyödyntämään käytännössä. Viime postauksessani kerroinkin tästä kolmen viikon jaksosta höystettynä muutamilla asiakaskuvilla.

Valokuvaus- ja kuvienkäsittelykurssista oppimaani hyödyntäen lähdimme perheeni ja poikaystäväni kanssa reissulle Korkeasaareen 15. heinäkuuta. Olimme jo ehtineet murehtia tulisiko päivästä sääennusteiden mukaan sateinen vai olisiko kauhean kuuma. Mietimme myös milloin eläimet liikkuisivat eniten tai olisivat parhaiten nähtävillä, sillä yleensä kun olemme siellä käyneet ovat varsinkin kissaeläimet tupanneet olla piiloissaan poissa auringonpaahteesta.

Tällä kertaa meitä kuitenkin onnisti, sillä sää oli mukavan puolipilvinen. Kameran käyttö oli pitkälti hukassa ja siitä sai olla kokoajan asetuksia säätämässä. Tuli useita ylivalottuneita kuvia ja välillä myös alivalottuneitakin. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen siihen että sain paljon teräviä (tarkkoja) kuvia.

Loppujen lopuksi reissu Korkeasaareen oli onnistunut. Siitä olikin hyvä mennä mummon luona piipahtamaan ennen kotiinlähtöä. (Muut saivat jatkuvasti olla minua odottelemassa kun kuvasin kaikkea mahdollista liikkuvaa pitkään ja hartaasti. :D)

Apinatalolla jäi surettamaan hieman yksi apinaraasu, joka hyppeli lasia vasten kun eräät ajattelemattomat tytöt koputtelivat siihen kieltotarrasta huolimatta. Nämä vain nauroivat kun apina siinä hyppi, irvisteli ja piteli päätään.. (Oli siinä lisänä muitakin kävijöitä tätä katselemassa ja naureskelemassa.)

Takapenkillä matkustaminen oli niin mukavaa että nukahdin veljeni kanssa kotimatkalla vatsat täynnä mummon ruokapöydän antimia ja heräsimme vasta kotipihassa.