torstai 1. maaliskuuta 2018

1. maaliskuuta -The owl


Ensimmäinen päiväni työttömänä pitkästä aikaa. Koulu loppui silmänräpäyksessä, tuntuu kuin vasta vähän aikaa sitten olisin sen aloittanut. Matkalle mahtui paljon kaiken laista aina pohjamudista aallon harjalle asti. Olen ehtinyt hakea paikkaa pariin työpaikkailmoitukseen ja odottelen josko pääsisin vaikka takaisin Tokmannille kesätöiden merkeissä.

Eläin bongari vauhdissa


Olimme sopineet äidin kanssa käynnistä Cafe Astassa munkki kahvien merkeissä. Aamusta mietin ottaisinko järkkärini mukaan auringon taas niin upeasti paistaessa, mutta päätin jättää sen kotiin lähtiessäni heittämään kissanhiekka pusseja roskiin.
Kävelymatkalla porukoille, noin puolessa välissä äiti tuli koiran kanssa minua vastaan, josta jatkoimme yhdessä takaisin heille päin.

Hetken verran ehdin tehdä palapeliä ja pelata äidin kanssa korttia ennen kuin aloimme tekemään lähtöä. Äidin laittaessa saunalla pyykkiä, ihmettelin näkyä koiran aitauksessa sijaitsevassa puussa. Mikä ihmeen mytty siellä oli? Ensimmäisenä mieleeni tuli että oliko siellä pallo tai jokin muu koiran lelu taas viskastuna puun oksiin kiinni. Lähemmäs astellessani huomasin sen olevan pöllö. Tätä hetken ihmettelin äidin kanssa kunnes molemmat olimme kännykkäkamerat ojossa sitä ihailemassa arvaillen mitä lajia kyseinen muutaman nyrkin kokoinen otus olisikaan. (Aikaisemmin äiti oli kertonut nähneensä ketun hiihtäessään.)

Pöllö näytti vähät välittävän siitä, että neliskanttisten mööbelien (kännyköiden) kanssa siinä heiluimme hänen auringon ottoa häiritsemässä. Hetki kuvattuamme lähdimme viemään asunnolleni jukkapalmua, jonka Leenalta olin saanut. Kaappasin järkkärini siinä toivossa että auringonpalvoja tönöttäisi vielä oksalla palatessamme, jotta voisin sitä vielä lisää paparatsisoida.
Ilokseni äiti kuitenkin kurvasikin heti takaisin heille ennen kuin lähtisimme kahvittelemaan. Pöllö lämmitteli auringonpaisteessa edelleen samassa paikkaa. Nappasin siitä läjän kuvia molemmilla objektiiveillani ja olin tyytyväinen saamiini kuviin tai ainakin siihen miltä ne ainakin kamerassa näyttivät. Siinä sitten tuumasin äidille josko vaari olisi tullut lintubongaajana pöllön muodossa katselemaan tytärtään sekä vanhaa ladaansa.
Tästä olikin sitten hyvä lähteä kahvittelemaan Astaan hyvälle munkille ja tehdä sen naapurissa sijaitsevaan pieneen kukkakauppaan pieni katselukierros. Siitä jatkoimmekin ostamaan kissanhiekkaa ja takaisin porukoille, missä hyökkäsin jälleen palapelin kimppuun.

Kyseinen palapeli on siis suuri 1500 palan suuruinen, joka on äitini keittiönpöydälle levitetty. Teemme sitä yhdessä ja välillä teen sitä yksinänikin kuten tänään ollessani porukoilla. Yleensä siinä on niin käynyt ettei äidillä ole välttämättä riittänyt tai löytynyt kärsivällisyyttä ja silmää joihinkin kohtiin, niin olen niissä yleensä aina auttanut. Onhan tuo palapelien tekeminen muutoinkin ihan kivaa ajanvietettä ja varmaan parempi silmille niitä tuojotella kuin tietokoneen ruutua.

Asiasta puusta palapeliin, ehdin leikellä myös kahden kissan kynnet. Toscan, joka on minun ensimmäinen kissani mikä äidillä asustaa, sekä Tikrun, joka on nuorimman velipuoleni kissa. Kuro-koiran kynnet olinkin jo pari päivää sitten ehtinyt leikellä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Hyvää ja aurinkoista kevään alkua! :)