Nopea logo

 Jos sitä pitkästä aikaa saisi edes hieman jotain sisältöä aikaiseksi tänne laitettua. Tarkoitus on ollut jo pitkään koittaa alkaa lisäillä tänne asioita mitä olen ajan saatossa tehnyt, mutta tässä nyt tänään tekemästäni.

Tänään tuli tosiaan yllättävä mahdollisuus auttaa yhtä Suomen tunnettua striimaajaa. Hänellä oli pohjana jo kuva mihin hän halusi enää vain tekstin jonka sitten toteutin Canvan kautta. Mitään toivetta tekstin värille tai fontille ei ollut mutta tekemäni osui ja upposi heti ensimmäisellä ja sain siitä kiitokset.

Paperiset joulukoristeet

Joulu on kohta ovella ja koristeet myydään miltein käsistä. Tämän kertainen postaukseni käsittelee tapaa miten olen näitä paperikelloja nyt väkerrellyt.

Työvälineeksi en tarvinnut kuin yhden verhonpidikkeen. Varmasti kyseisen virasta voisi käydä hiuspinnit, klemmarit, pyykkipoika ja mitähän muuta mahtaisi luovasti keksiä.

 

Minkä välineen ikinä valitsetkaan, kiinnitetään sillä koristeen paksut kohdat tiiviisti vastakkain, jotta kosiste on mahdollisimman kiristetty tai tiivis seuraavaa vaihetta varten eli narujen solmimiseen. (Varmasti löytyy myös erilaisia systeemejä, mutta meillä on nämä narut)

Kun narut on solmittu, voi apuvälineen poistaa, minkä jälkeen narut voi sujauttaa koristeen sisälle vaikka kynnellä työntäen. (Muina apuvälineinä voisi käydä saksen terä, viivoitin, veitsi, sukkapuikko tai jokin muu mikä tulee mieleen)

Ja näin meillä on ripustamista vailla oleva koriste valmiina! Ja eikuin hyviä koristelu hetkiä.

-Sipe

FiloviHome

 

Tiedätkö mikä on Filovihome? Minä en tiennyt sitä viellä vuosi sitten, vaikka kyseinen liike olikin jo ollut usean vuoden olemassa Paimiossa. Filovi on Ranskalaistyylinen sisustus ja lahjatavaraliike jollaista en ole nähnyt toista. On melkein kuin satumaailmaan astuisi kun myymälä on lattiasta kattoon täynnä kaikkea hienoa ja mielenkiintoista. Myös ajatus kirpputorista tuli mieleeni sillä myymälässä hinnat löytyvät tuotteista liimattuina, ja näitä hintalappuja olen saanut liimailla tuhatmäärin.

Olen nyt työskennellyt harjoittelun kautta kyseisessä paikassa, ensin Kelan kautta kun olin kuntoutuksessa toipumassa loppuunpalamisesta ja nyt toivuttuani pääsin palaamaan liikkeeseen takaisin Työvoimatoimiston kautta. Myymälässä on saanut ja päässyt tekemään ja kokeilemaan vaikka ja mitä. Myös vanhanaikaista kassajärjestelmää. Tunnelma siellä on ollut rento ja lämminhenkinen, sekä mukavia asiakkaita on riittänyt. (Yhtään inhottavaa asiakasta en matkalta muista)

Olen kuvaillut kamerallani paljon tuotteita, sekä kuvannut liikettä heidän omaan käynnöön nettisivuille ja sosiaaliseen mediaan. Olemme järjestäneet Ranskalaiset festivaalit ja nyt olemme olleen joulun laiton kimpussa. Pian myös alkavat asiakas- sekä VIP-illat joita hieman odotan sillä luvassa on pientä naposteltavaa sekä tietenkin myös kurkun kostuketta ja tarjoushintoja.

Eilen meillä kävi Ranskasta asti vieraita joiden tuotteita myymälästämme löytyy. Kyseiset vierailijat olivat ilahtuneita siitä että meillä oli jo alettu laittamaan joulua toisin kuin muissa myymälöissä missä he olivat käyneet paikkoja katselemassa.(Tästä vielä ehkä lisää myöhemmässä postauksessa.)

Jätän tällä erää postaukseni näin lyhyeksi ja ehkä innostun jossain kohtaa esittelemään vaikka myymälän tuotteita enemmän, sillä olenhan niistä jo jokusen kotiinikin ostanut. (Enhän minä millään voinut olla niitä ostamattakaan!!)

Hyvää syksyä joka taas talveksi taittuu!

-Sipe

1. maaliskuuta -The owl

Ensimmäinen päiväni työttömänä pitkästä aikaa. Koulu loppui silmänräpäyksessä, tuntuu kuin vasta vähän aikaa sitten olisin sen aloittanut. Matkalle mahtui paljon kaiken laista aina pohjamudista aallon harjalle asti. Olen ehtinyt hakea paikkaa pariin työpaikkailmoitukseen ja odottelen josko pääsisin vaikka takaisin Tokmannille kesätöiden merkeissä.

Eläin bongari vauhdissa

Olimme sopineet äidin kanssa käynnistä Cafe Astassa munkki kahvien merkeissä. Aamusta mietin ottaisinko järkkärini mukaan auringon taas niin upeasti paistaessa, mutta päätin jättää sen kotiin lähtiessäni heittämään kissanhiekka pusseja roskiin.
Kävelymatkalla porukoille, noin puolessa välissä äiti tuli koiran kanssa minua vastaan, josta jatkoimme yhdessä takaisin heille päin.

Hetken verran ehdin tehdä palapeliä ja pelata äidin kanssa korttia ennen kuin aloimme tekemään lähtöä. Äidin laittaessa saunalla pyykkiä, ihmettelin näkyä koiran aitauksessa sijaitsevassa puussa. Mikä ihmeen mytty siellä oli? Ensimmäisenä mieleeni tuli että oliko siellä pallo tai jokin muu koiran lelu taas viskastuna puun oksiin kiinni. Lähemmäs astellessani huomasin sen olevan pöllö. Tätä hetken ihmettelin äidin kanssa kunnes molemmat olimme kännykkäkamerat ojossa sitä ihailemassa arvaillen mitä lajia kyseinen muutaman nyrkin kokoinen otus olisikaan. (Aikaisemmin äiti oli kertonut nähneensä ketun hiihtäessään.)

Pöllö näytti vähät välittävän siitä, että neliskanttisten mööbelien (kännyköiden) kanssa siinä heiluimme hänen auringon ottoa häiritsemässä. Hetki kuvattuamme lähdimme viemään asunnolleni jukkapalmua, jonka Leenalta olin saanut. Kaappasin järkkärini siinä toivossa että auringonpalvoja tönöttäisi vielä oksalla palatessamme, jotta voisin sitä vielä lisää paparatsisoida.
Ilokseni äiti kuitenkin kurvasikin heti takaisin heille ennen kuin lähtisimme kahvittelemaan. Pöllö lämmitteli auringonpaisteessa edelleen samassa paikkaa. Nappasin siitä läjän kuvia molemmilla objektiiveillani ja olin tyytyväinen saamiini kuviin tai ainakin siihen miltä ne ainakin kamerassa näyttivät. Siinä sitten tuumasin äidille josko vaari olisi tullut lintubongaajana pöllön muodossa katselemaan tytärtään sekä vanhaa ladaansa.
Tästä olikin sitten hyvä lähteä kahvittelemaan Astaan hyvälle munkille ja tehdä sen naapurissa sijaitsevaan pieneen kukkakauppaan pieni katselukierros. Siitä jatkoimmekin ostamaan kissanhiekkaa ja takaisin porukoille, missä hyökkäsin jälleen palapelin kimppuun.

Kyseinen palapeli on siis suuri 1500 palan suuruinen, joka on äitini keittiönpöydälle levitetty. Teemme sitä yhdessä ja välillä teen sitä yksinänikin kuten tänään ollessani porukoilla. Yleensä siinä on niin käynyt ettei äidillä ole välttämättä riittänyt tai löytynyt kärsivällisyyttä ja silmää joihinkin kohtiin, niin olen niissä yleensä aina auttanut. Onhan tuo palapelien tekeminen muutoinkin ihan kivaa ajanvietettä ja varmaan parempi silmille niitä tuojotella kuin tietokoneen ruutua.

Asiasta puusta palapeliin, ehdin leikellä myös kahden kissan kynnet. Toscan, joka on minun ensimmäinen kissani mikä äidillä asustaa, sekä Tikrun, joka on nuorimman velipuoleni kissa. Kuro-koiran kynnet olinkin jo pari päivää sitten ehtinyt leikellä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Hyvää ja aurinkoista kevään alkua! :)

Viimeinen viikko Muurlassa

Viimeisellä viikollani olin huojentunut hyvistä arvosanoistani näyttöjeni kohdalla. Työskennellessäni Heidin kanssa tein töitä hyvinkin itsenäisesti, mutta yhdessä lounastaen ja Leenan kanssa teimme pitkälti yhteistyötä.

Viikko oli hyvin tavanomainen, joskin pakkaset pieksivät oikein olan takaa jolloin sekä minulla, että Lenalla oli molemmilla hieman auto vaikeuksia, pääsimme kuitenkin töihin. Asiakkaiden virta oli hieman vilkkaampaa näin hiihtoloman aikaan.

Suurien tai suurien ja suurien muutoksien alla oli paljon keskustelua ja suunnittelua mitä myymälässä tehtäisiin ja tulisi tapahtumaan. Kuitenkin isoin asia mikä meille pyyhkäisi oli hurjat kevät alennukset! Alennukset taisivat myös osakseen sada ihmimsiä liikkeelle ja paljon sitä alennettua tavaraa ehti tuona aikana mennä myös kaupaksikin.
Alennus pöydiksi ristisimme monta eri pöytää joita siivoilimme, tyhjensimme ja täytimme sovituilla tuotteilla. Joillekin tuotteille piti etsiä uusia paikkoja.

Myös yleisilmettä myymälässä alettiin selkeyttämään ja siistimään. Myymälä jäi kuitenkin vielä vaiheille odottelemaan Affarilta saapumatonta loppuosaa, jonka myötä pitkä seinämä varmastikin tulee taas entistä ehompaan kuntoon.

Viimeinen päivä

Viimeisenä päivänäni oli hieman haikea fiilis. Miten neljä kuukautta olikaan mennyt niin nopeasti ohitse. Ajatus siitä etten saapuisi Muurlaan enää hommiin tuntui vieraalta ja oudolta. Ehdin saada useammalta ihmiseltä kiitosta työstäni. Olin iloinen että minun antamaa panostusta arvostettiin ja olen kiitollinen siitä kaikesta mitä heillä pääsin oppimaan ja kokemaan. En pelkästään oppinut asioita vaan kasvoin siellä myös ihmisenä.
Viime hetkinä ollessani Leenan kanssa läksiäis kahvilla, jotka hän tarjosi, tuli lopultakin kunnolla tippa linssiin. Jäin hetkeksi keräilemään itseäni ennen kuin oli aika luopua essusta ja pinssistäni. Kiitin vielä kerran arvokkaista keskusteluista ja opetuksista halauksen kerran ennen kuin kyyneleet silmäkulmissa jätin myymälän taakseni viimestä kertaa työssäoppimispaikkanani.

Jään kaipaamaan ja muistelemaan yhteisiä työhetkiä ja ihania tarinoita joita pääsin kuuntelemaan.

Kiitos vielä kerran Heidi & Leena, sekä koko Muurlan väki!