maanantai 15. elokuuta 2016

Visualistin alku

Tarina alkaa jo vuodelta 1991 jolloin synnyin. Väliin mahtuu siis pari vuosi kymmentä ja hieman päällekin, joten matkan varrelle mahtuu paljon yhtä jos toistakin. En nyt kuitenkaan kerro tässä elämänkaareni tarinaa vaan kerron lyhyesti itsestäni.

Olen siis 25 vuotta, nimeni on Sirja, lempinimeltäni Sipe. Asun yksin kahden kissani, gerbiilini (valitettavasti tämän veli kuoli hiljattain) sekä kahden hamsterini kanssa. Minulla on vielä yksi kissa äitini huomassa, sillä on ikää jo 13 vuotta. Rakastan siis eläimiä, varsinkin kissoja.

Minulla on 2 pikkuveljeä sekä -sisko. Vanhempani erosivat kun olin muutaman vuoden ikäinen ja olen äitini kanssa asustellut. Nykyään minulla on myös isäpuoli jolla on entisestä elämästä 4 lasta joista 2 ovat minua vanhempia.
Olen opiskellut aikaisemmin eläintenhoitaja ammatin, en kuitenkaan kokenut alaani omakseni joten vaihdoin alaa lähtien Tampereelle opiskelemaan automaalariksi. Kuitenkin homma sai ikävän käänteen siinä kohtaa kun aloin sairastelemaan paljon ja loppujen lopuksi minulle diagnosoitiin astma. Tämä johtikin sitten siihen että opintoni loppuivat siihen. Vuoden verran sairastelin aika paljon kaiken näköisiä hengitystie infektioita. Nyt kuitenkin tilanne vaikuttaa olevan rauhoittunut ja olen löytänyt uuden alan opiskeltavakseni, nimittäin tämän visualistin ammatin!

Tätä ehdittiinkin juhlia siskon kanssa Hesellä. Hän myös sattumoisin juuri aloittanut samassa rakennuksessa! Ja myöhemmin vielä vanhemman veljeni sekä äitini kanssa skumpalla, sisko toki myös mukana.

Valitettavasti nyt iltaa kohden alkaa tuntumaan kurkussa niin epämukavalta että pelkään pahoin olenko nyt tulossa kipeäksi kun noin puolen vuotta olen terveenä pysynyt. En kaipaa kyllä yhtään keuhkoputkentulehdusta tähän väliin! Ei kai muuta kuin paljo juomista, varsinkin teetä, jota tulikin jo juotua ja lämpimästi pukeutuu näinä kesän viimeisinä päivinä. (En suostu vielä sanomaan syksyn tulleen!!)



Sitä mitä blogini tulee sisältämään jää teidän nähtäväksenne. Kuitenkin pian pidän teille esittelyt tärkeistä karvalapsistani jotka kuitenkin saavat välillä niskavillat pystyyn, mutta eivät kuitenkaan ole rahalla korvattavissa. <3

Toiveikkaana elämässä eteenpäin!