Viime vuonna ostinkin samoilta messuilta myös kolme teepussia sekä teepallon.
Olin myös silläkin mielellä että jälleen mukaani tarttuisi metrilakua sekä mahdollisesti jotain muutakin herkkua, enkä jäänyt tosiaan tyhjinkäsin ostettuani purkin metrilakua jossa laajasti kaikki maut sekä kolme patukkaa samaisesta herkkukärrystä. Kämmikseni satuin ottamaan minttutoffee patukan erään toisen patukan tilalle jota en ollut vielä maistanut. Mutta hyväähän sekin oli joten ei suurikaan pettymys, ainoastaan yhden makuelämyksen ehkä köyhempi reissu.
Vastuuopettajani kanssa olimme keskustelleet, että kun olen markkinointi tiimissä työssäoppimassa ja kun esimieheni kanssa yhdessä lähdimme mukaan, niin minun ei tarvitse tehdä visualisteille laadittuja tehtäviä joten jätin kamerani kotiin ja olin valmistautunut jonkin toisen näköiseen kokemukseen ikäänkuin markkinointiryhmäläisen silmin. Kuitenkin perillä Habitaren aulassa toinen opettajistamme lykkäsikin käteeni A4 kokoisen listan molemmin puolin tekstiä kertoen että siinä on minulle tehtävät... Ensimmäinen ajatukseni oli jotain painokelvotonta ja olin hyvin närkästynyt tähän asiaan ja ilmaisin että minulle oltiin sanottu ettei minun näitä tarvitsisi tehdä koska minusta vastaava opettaja oli näin minulle sanonut. No, ei kai siinä mitään. Jälleen kerran pitäisi tehdä jonkin sortin Habitare 2017 tehtävä kooste joka saa kyllä oman postauksensa.
Päivän huipennus, sekä sen loppu
Saavuttuamme kouluun bussilla olin jo hyvillä mielin odottamassa pääsyä kotiin keittämään ensimmäistä kertaa teetä hienolla teekannullani. Kuitenkin autoni läheisyyteen päästyäni kaivellessani avaimia taskustani huomasin ikäväkseni autoni avaimien kadonneen! Kaivelin taskuni tyhjiksi sekä kaikki kassini läpi olisivatko ne mitenkään joissain niistä. Kotiavaimeni kyllä olivat siellä missä niiden pitikin, mutta autoni avaimet olivat mystisesti kadonneet. Huikkasin tästä oitis opettajalle, sekä esimiehelleni jotka totesivat vain että katso taskut ja kassit että kyllä ne löytyy ja jatkoivat matkaansa.
Koska mitään en tavaroitteni joukosta löytänyt tuli ensimmäiseksi mieleeni bussi jolle hölkkäsin nopeasti pysäyttäen sen aikeet jatkaa matkaa. Kysyin avaimieni perään kaivellen sitten istumani tuolin ympäristön todeten harmikseni etten löytänyt niitä vieläkään. Kiitin kuskia lannistuneena tilanteestani samalla kun mietin kuumeisesti missä avaimeni olisivat, sekä miten pääsisinkään kotiin.
Olin menettämäisilläni toivoni kaivellessani koulun edustalla kassejani huomaten uudet visuopiskelijat joilta päätin kysyä sattuisiko ketään heistä olla menossa Paimion suuntaan jos vaikka voisin päästä samalla kyydillä edes lähemmäksi kotiani. Heistä kukaan ei ollut harmikseni sinnepäin kulkemassa.. Kuitenkin yksi heistä päätti soittaa luokkakaverilleen. Hän kysyi tältä olisiko mahdollista saada minulle kyyti ja jes, sain kyydin kotiin eräältä ihanalta ulkomaalaistaustaiselta nuorelta mieheltä. Otimme kyytiin myös mukaan yhden aloittaneen visualistin ketä oli ollut jo menossa bussiasemalle suuntanaan myös Paimio. Koitin antaa pientä vaivanpalkkaa hyvitykseksi siitä, että tämä Husossa asuva miehenalku lähti kotipaikkakuntansa ohi ajelemaan edestakaisin vain koska itse olin ollut typerän huolimaton autonavaimieni suhteen.
Pääsin siis kotiin kimpsujeni ja kampsujeni kanssa. Kuitenkin kadonneiden avainten kohtalo kuumotti ikävästi mielessäni. Kerroin kadonneista avaimista miesystävälleni joka oli ollut aikaisemmin silmänpohjakuvauksessa, minkä vuoksi hänen autonsa oli terveyskeskuksella koska tietenkään hänen näkönsä ei toiminut normaalisti. (Tästä johtuen hän ei päässyt minua edes hakemaan.)
Siinä sitten mietittiin mitä tehdä ja päätin soittaa äidille josko hän voisi auttaa. Saimme häneltä kyydin terveyskeskukselle. Matkan aikana soittelin Habitareen kysellen avaimieni perään mistä minut yhdistettiin löytötavaroihin. Kerrotuani avaimieni tuntomerkit löysi puhelun toisessa päässä ollut työntekijä avaimeni joiden toimituksen sopisin. Nyt avaimeni olivat löytyneet ja niiden palautuskin oli sovittu joten enää odottelemaan avaimiani! Terveyskeskuksen pihalle päästyämme hyppäsimme miesystäväni kanssa hänen autoonsa, mistä ajoin koululle autoni luokse vara-avaimet mukanani. Olin iloinen ettei koulun portit olleet vielä kiinni joten lisä päänvaivaa ei sentään enää päivääni mahtunut vaan pääsimme mukavasti kotiin Herburgerin kautta!
Loppujen lopuksi pääsin nauttimaan uusista tee-mauista uudesta hienosta teekannustani! Sekä avaimet tulivat nopeasti postin mukana kotiin talouspaperiin kiedottuna.
Tarinani opetus on että kyllä ne avaimet on aina vaan parempi siirtää sieltä takin taskusta laukkuun jonka vetoketjua pidän kiinni!
Pääsin siis kotiin kimpsujeni ja kampsujeni kanssa. Kuitenkin kadonneiden avainten kohtalo kuumotti ikävästi mielessäni. Kerroin kadonneista avaimista miesystävälleni joka oli ollut aikaisemmin silmänpohjakuvauksessa, minkä vuoksi hänen autonsa oli terveyskeskuksella koska tietenkään hänen näkönsä ei toiminut normaalisti. (Tästä johtuen hän ei päässyt minua edes hakemaan.)
Siinä sitten mietittiin mitä tehdä ja päätin soittaa äidille josko hän voisi auttaa. Saimme häneltä kyydin terveyskeskukselle. Matkan aikana soittelin Habitareen kysellen avaimieni perään mistä minut yhdistettiin löytötavaroihin. Kerrotuani avaimieni tuntomerkit löysi puhelun toisessa päässä ollut työntekijä avaimeni joiden toimituksen sopisin. Nyt avaimeni olivat löytyneet ja niiden palautuskin oli sovittu joten enää odottelemaan avaimiani! Terveyskeskuksen pihalle päästyämme hyppäsimme miesystäväni kanssa hänen autoonsa, mistä ajoin koululle autoni luokse vara-avaimet mukanani. Olin iloinen ettei koulun portit olleet vielä kiinni joten lisä päänvaivaa ei sentään enää päivääni mahtunut vaan pääsimme mukavasti kotiin Herburgerin kautta!
Loppujen lopuksi pääsin nauttimaan uusista tee-mauista uudesta hienosta teekannustani! Sekä avaimet tulivat nopeasti postin mukana kotiin talouspaperiin kiedottuna.
Tarinani opetus on että kyllä ne avaimet on aina vaan parempi siirtää sieltä takin taskusta laukkuun jonka vetoketjua pidän kiinni!
